Prosecco ja Ferrari

Matkamme valmistelut alkoivat syksyllä 2014 pian sen jälkeen kun olin palannut hyvien vinkkien kanssa Riminin matkamessuilta.
Ensin varasin Ryanair:in edestakaiset lennot Tampereelta Bergamoon. Varauksen yhteydessä sai samalla varattua kätevästi Hertz:in vuokra-auton. Seuraavaksi varasin messuilta löytämäni hotellin, joka sijaitsee Trevison lähellä. Sitten olikin jo aika alkaa suunnitella alustavaa matkaohjelmaa. Kolme kohdetta sovittiin jo varsin varhaisessa vaiheessa: Venetsia, Gardajärvi ja Maranello. Sen tarkempia etukäteissuunnitelmia ei meillä oikeastaan ollutkaan. Ajattelimme sitten paikanpäällä katsoa mihin kaikkeen aikamme riittää.

Lähtöpäivä oli pääsiäissunnuntai ja lentomme lähti vähän ennen puoltapäivää. Perillä Bergamossa olimme yhden aikoihin iltapäivällä pienessä vesisateessa. Herz:in palvelupisteessä saimme jonottaa jonkin aikaa vuoroamme. Autoksi meille oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa, joista valitsimme Volvo V40 D2 Cross Country:n. Kentältä oli kuljetus vuokra-autojen parkkialueelle, jossa odotti vain 2500 km ajettu automme. Tosin joku oli jo ehtinyt kolhia aika reippaasti auton oikean kyljen alaosaa. Meillä oli mukana kaksikin navigaattoria ja autossakin oli vielä omansa. Niiden voimin lähdimme suunnistamaan noin 200 km päässä olevaa majapaikkaamme kohti. Noin matkan puolivälissä lakkasi vesisade ja koko loppuaika olikin sitten poutaa ja päivälämpötila +15-20 C välillä.
Majapaikkaamme lähestyttäessä navigaattori ilmoitti meidän olevan perillä, mutta hotelliamme ei näkynyt. Ajelimme tietä vielä pari kilometriä eteenpäin ja sieltä hotelli löytyikin. Hotellin respassa olivat tietoisia tästä navigaattorien ongelmasta. Vikahan ei itse asiassa ole navigaattorissa vaan kartta-aineistossa.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että seuraavana päivänä, joka oli 2. pääsiäispäivä ei kannata lähteä Venetsiaan. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, koska kuulimme myöhemmin, että siellä oli ollut todella paljon ihmisiä. Kyselimme respasta ehdotusta seuraavan päivän ohjelmaksi. Suosittelivat Prosecco-reittiä, joka kulkee Prosecco-viinin tuotantoalueiden läpi. Sinne päätimmekin lähteä. Illallisen nautimme hotellimme ravintolassa ja se osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Jokainen oli tyytyväinen valitsemaansa vaihtoehtoon. Valitsin itselleni ruokajuomaksi paikallista, erinomaista olutta, joka oli miehekkään kokoisessa 0,75 litran pullossa. Jälkiruuaksi valitsin Tiramisun, joka on peräisin juuri tältä alueelta.

Sen jälkeen olikin aika mennä keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Huoneemme olivat tilavia ja tyylikkäästi kalustettuja. Samaa tasoa olivat hotellin yleisetkin tilat.

Aamulla suunnistimme aamiaiselle, jossa oli tarjolla monenlaista syötävää pekonia ja munakasta myöten. Sen jälkeen olikin aika lähteä päivän kierrokselle. Olimme ottaneet vuokra-autoomme 2 kuljettajaa ja tänään oli Timon vuoro toimia kuljettajana. Se sujuikin rutiinilla, koska Timo pyörittää rattia työkseenkin. Reitti oli mielenkiintoinen ja maisemat upeita.

Teimme myös pienen poikkeaman reitiltä ja ajelimme ylös serpentiinitietä, jonka erikoisuus oli, että 180 asteen mutkat olivat tunneleissa ja niissä oli vain yksi ajokaista ja molemmissa päissä liikennevalot ohjaamassa liikennettä. Ylhäällä nautimme kahvit ja ajelimme samaa reittiä takaisin alas.

Seuraavaksi pysähdyimme CastelBrando:n linnaan. Parkkipaikat olivat alhaalla kylässä ja ylös linnaan noustiin vinossa kulkevalla hissillä. Ainoa maksu oli 1 euron kolikko, jolla portti hissille aukesi. Linnassa on nykyisin hotelli ja sieltä on upeat näköalat.

CastelBrando:sta lähtiessämme alkoi olla jo vähän nälkä, mutta ruokapaikan löytäminen tuntui mahdottomalta ja ne harvat, jotka olivat avoinna olivat tupaten täynnä. Niinpä ajelimme eteenpäin kohti hotelliamme. Onneksi matkan varrelta löytyi hampurilaisravintola. On se häpeällistä, että Italiassa joutuu turvautumaan hampurilaisravintolaan.

Seuraavana päivänä oli sitten kohteena Venetsia, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Hotellin respasta saimme taas vinkin ja ajoimme autolla Trevison asemalle, josta hyppäsimme junaan, jolla pääsimme puolessa tunnissa suoraan Venetsiaan. Siellä ostimme liput, joilla saa matkustaa koko päivän vesibusseilla. Onneksi emme ostaneet mitään museolippuja, koska suurin osa ajastamme olisi kulunut jonottamiseen.

Kanaalin varrella tarjosivat ilmaisia lippuja edestakaiseen taksivenematkaan Muranon saarelle katsomaan lasitaidetta. Siellä kävimme. Ensin katsoimme lasinpuhaltajien toimintaa ja sitten siirryimme myyntinäyttelyyn, jossa oli monia upeita teoksia. Hintoja ei ollut esillä, mutta lienevät olleet satoja tai tuhansia euroja ellei jopa enemmänkin. Näytti riippuvan 'isännästä' kuinka paljon yritettiin tyrkyttää.

Päivä kului nopeasti vaikka emme yhdessäkään museossa käyneet. Paluumatkallla menimme 'vahingossa' 1. luokan vaunuun, koska muut olivat aika täynnä. Eipä tullut konnari käymään ennen kuin poistuimme junasta.

Seuraava päivä olikin sitten Motorsport-päivä Modenan ympäristössä. Ensimmäisenä kohteena oli Lamborghini. Siellä olisi ollut mahdollisuus myös tehdasvierailuun, mutta aikamme ei riittänyt kuin museovierailuun. Sielläkin oli yllinkyllin nähtävää kahdessa kerroksessa. Esillä oli monia eri malleja ja prototyyppejä. Myymälässä oli tarjolla monenlaista aiheeseen liittyvää tavaraa. Hinnat olivat suhteessa autojen hintoihin.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Modenan kaupunkia ja siellä olevaa, vasta muutaman vuoden ajan avoinna ollutta Enzo Ferrari-museota, joka sijaitsee paikassa, jossa oli Enzon koti ja Enzon isän autokorjaamo. Museo on kahdessa eri rakennuksessa ja siellä on esillä monia autoja ja niiden moottoreita. Yhtäkkiä näyttelyn valaistusta himmennettiin ja alkoi hieno videoesitys, jossa esiintyi Enzon ja Modenan oman pojan, Pavarottin lisäksi myös mm. Kimi Räikkönen.

Päivän viimeisenä kohteena oli legendaarinen pieni kylä, Maranello. Ensn suunnistimme paikalliseen Ferrari-museoon, jossa riitti runsaasti ihmeteltävää.

Sieltä päästyämme menimme vieressä sijaitsevaan yritykseen, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilla miltä tuntuu ajaa Ferrarilla. Lähdimme (Timo, minä ja opas) liikkeelle Ferrari California convertiblellä eli avoautolla. Istuin kuskin paikalle, opas siihen viereen ja Timo taakse. Sitten lähdimme liikeelle. Siinä vaiheessa kun tie oli vapaa, opas kehotti 'push' ja minähän painoin kaasua. Olipa hieno tunne. Reilun 10 minuutin jälkeen vaihdoimme kuljettajaa ja Timo siirtyi ratin taakse ja ajoimme osapuilleen samaa reittiä takaisin Maranelloon. Itse en ajaessani vilkuillut nopeusmittaria, mutta Timo sanoi ajaneensa 150 kmh. Reittimme kulki ihan tavallisia teitä pitkin, joissa korkein sallittu nopeus oli korkeintaan 90 kmh. Tällainen ajelu ei onnistuisi Suomessa ollenkaan vaan poliisit olisivat takuuvarmasti jokaisena päivänä tutkan kanssa paikalla keräämässä rahaa. Italiassa eivät poliisit näemmä halua vaikeuttaa Ferrarin bisneksiä tai sitten heillä on hyödyllisempääkin tekemistä.
Saimme molemmat sekä videon ajostamme että valokuvan, joka oli otettu ajoon lähdettäessä tai sieltä palattaessa.

Seuraavaksi siirryimme simulaattoriin ajamaan Formula 1:llä. Valitsin radaksi Monza:n ja täytyy sanoa, että se oli paljon vaikeampaa kuin ajaa oikealla Ferrarilla. Sitten olikin jo aika lähteä paluumatkalle hotelliimme. Vaikka matkaa oli noin 200 km, niin se sujui joutuisasti pitkin moottoritietä.

Seuraavana aamuna olikin jo aika lähteä hotellista ja suunnistaa Veronan kautta kohti Garda-järveä. Tällä kertaa valitsimme vähän pienemmän tien, koska niiden varrella on hienommat maisemt kuin moottoritiellä. Saavuimme järven kaakkoiskulmaan, josta lähdimme ajamaan itärantaa pitkin kohti järven pohjoispäätä.

Sieltä ajoimme länsirantaa pitkin järven eteläpäähän. Loppumatkan Bergamoon ajelimme moottoritietä pitkin.

Viimeisen yön hotellin olimme matkan aikana varanneet aivan lentokentän vierestä. Siellä koimme matkamme suurimman yllätyksen. Hotellin parkkihalliin ajaessamme havaitsin siellä 1960-luvun Fiat 1500:n ja mainitsin asiasta hotellin respan nuorelle kaverille. Hän kertoi auton olevan hotellin omistajan ja että hänellä on muitakin vanhoja autoja. Kyselimme myös suositusta illallispaikaksi. Suosittelivat muutaman sadan metrin päässä olevaa ravintolaa, joka osoittautuikin erinomaiseksi. Ravintolasta poistuessamme parkkipaikalla oli mm. Fiat Abarth 695 Tributo Ferrari.
Palattuamme hotellin respassa oli myös iäkkäämpi kaveri, joka paljastui hotellin omistajaksi. Hän ei osannut kuin italiaa, mutta kysyi respan tytön avustuksella haluaisimmeko käydä katsomassa hänen muitakin autojaan, jotka olivat parkkihallin toisessa kerroksessa. Sieltä löytyi mm. Diatto-merkkinen kilpa-auto vuosimallia 1922. Siellä oli myös Diatto-koppiauto, Citroen SM (Maserati:n moottorilla) ja alumiinikorinen itse tehty rata-auto, jossa oli MB:n AMG-tekniikka. Sitä omistaja ei jostain syystä halunnut kuvattavan.

Diattosta näyttää löytyvän runsaasti tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta.
Paluulentomme lähti seuraavana aamuna jo 6:40 ja saimme aamiaistarvikkeita huoneeseemme jo illalla. Herätys oli aamulla aikaisin ja vein ensin muut matkalaiset lentokentän terminaaliin ja kävin sitten palauttamassa auton vuokraamon parkkipaikalle, josta oli noin 10 minuutin kävely terminaaliin. Auton avaimet palautettiin luukusta, koska henkilökuntaa ei ollut vielä paikalla.
Auton mittariin kertyi 1300 km ja paljon tuli nähtyä ja koettua muutamassa päivässä. Mutta paljon jäi vielä katsottavaa seuraavillekin matkoille.

Prosecco ja Ferrari

Links:

www.iki.fi/era1/prosecco