Roverin urheilumallia hankkimassa

Olin jo jonkin aikaa seuraillut saksalaista verkkosivustoa mobile.de ja tutkaillut Roverin coupe- ja cabriolet-malleja. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut aikomusta lähteä itse Saksaan autoa hakemaan. Yhtenä päivänä maaliskuussa 2006 kävin sitten sattumoisin myös kotimaisella nettiauto.com-sivustolla. Yllätyksekseni sieltäkin löytyi yksi coupe ja juuri sellainen, joka oli ollut mielessäni ykkösvaihtoehtona eli Rover 220 Coupe Turbo, jossa on 2-litrainen 200-hevosvoimainen turbomoottori.

Soittelin sitten Paradise Cars:iin Rekijoelle ja sovittiin, että tulen paikanpäälle katsomaan. Auto vaikutti kaikin puolin siistiltä eikä ainakaan maallikon korviin kuulunut moottorista mitään huolestuttavia ääniä. Kaupat teimme sitten samantien ja sovittiin, että muutamat rikkinäiset osat vaihdetaan ja tehdään huolto sisältäen myös jakohihnan vaihdon. Muutaman viikon päästä kävin sitten hakemassa auton pois ja ajelin sen suoraan Tuplasuojaukseen ruosteenestokäsittelyyn saatesanoilla 'ei ole mitään kiirettä'. Autoa ei nimittäin oltu vielä rekisteröity Suomeen ja alunperinkin oli aikomuksenani rekisteröidä se aikaisintaan seuraavana keväänä. Siellä se sai sitten rauhassa kuivua ensin pesun ja sitten ruosteenestokäsittelyn jälkeen. Kävin vielä itse vahaamassa sen ennen kuin hain sen pois elokuun lopussa. Vahaukseen käytin Lahega Hårdwax:ia, josta oli jo ennestään hyviä kokemuksia.

Hain tullista yhden (useampia ei helposti saa) päivän ajoluvan ja ajelin sillä muutaman mutkan kautta kotipihaan. Ajolupaa ei myöskään saa esimerkiksi niin ylimalkaiselle alueelle kuin Helsinki-Espoo-Vantaa, vaan luvassa on mainittava erikseen ne paikat, joiden välillä aikoo liikkua. Seuraava siirto oli sitten lokakuussa, jolloin siirsin sen äitini autotalliin odottamaan ensi kevättä. Välimatkaa on linnuntietä noin 10 km, mutta kilometrejä kertyi mittariin päivän aikana vähän enemmän. Samalla tuli myös käytyä Karaasissa Juvanmalmilla, jossa saatiin poistettua pakoputkiston suojapellin tietyllä kierroslukualueella aiheuttama räminä. Samalla reissulla löytyi myös uusi, alkuperäinen pakoputken pää.

Moto-build Racing:istä Englannista tilasin poikkituen, joka asennetaan etuiskunvaimentimien yläpäähän niiden väliin. Sen pitäisi tukevoittaa muuten kuulemma hiukan vetelää koria.

Kaasutinexpertiltä taasen tilasin Hyper Ground-maadoitusjohdot sekä T Muukkoselta JR-vapaavirtaussuodattimen. Turvallisuusvarusteeksi hankin lisäjarruvalon, jolle ei löytynyt sopivaa paikkaa takaikkunan sisäpuolelta, joten se piti upottaa takailmanohjaimeen. Siinä menikin kotvan aikaa, kun piti tehdä sopivan kokoinen kolo ja sitten vielä pitkä reikä, jotta sai vedettyä sähköt siististi.

Ennen veropäätöksen hakua käyn vielä maahantuontikatsastuksessa IHA-Autokatsastuksessa, josta on hyviä kokemuksia määräaikaiskatsastusten osalta. Maaliskuussa olisi sitten aikomus kysellä tullista autoveropäätösten käsittelyaikoja, jotta päätöksen saamisen voisi ajoittaa mahdollisimman lähelle kesäautokelien alkua. Veropäätöksen saamisen jälkeen on verot maksettava melkein samantien.

Lehdestä luin juuri hyviä uutisia sellaisille auton omistajalle, joilla on vain osan vuotta käytössä olevia autoja. Ensi keväästä lähtien ajoneuvoveroa peritään vain siltä ajalta kuin auto on liikenteessä. Tämäkin auto tulee olemaan vain kesäkäytössä, jolloin ajoneuvoveroakin tarvitsee maksaa vain alle puolet nykyisestä määrästä. Tosin sekä rekisteristä poisto että rekisteriin paluu maksavat molemmat noin 10 euroa.

Lehtemme ensi syksyn numerossa on varmaan sitten lisää kerrottavaa.

(Julkaistu Rover Ystävät-lehden numerossa 2/2006)

Roverin urheilumallia hankkimassa, osa 2

Tämä on jatkoa numerossa 2/2006 olleelle jutulle.

Auto, siis Rover 220 Coupe Turbo, talvehti lämpimässä autotallissa ja huhtikuussa kävin sitten tullissa hakemassa yhden päivän ajoluvan maahantuontikatsastuksessa käyntiä varten. Samalla jätin myös autoverohakemuksen.

Katsastuksessa kävin IHA-Autokatsastuksessa, jossa todettiin muutamia puutteita, jotka korjautin Karaasissa.. Ennen Karaasissa käyntiä piti taas käydä tullissa hakemassa ajolupa. Sattumalta ilmeni, että 3 kuukauden ajoluvan voikin saada siinä vaiheessa kun autoverohakemus on jätetty eli nyt on taskussa ajolupa, jolla voi ajella korkeintaan elokuun alkupuolelle asti. Ajolupa päättyy 10 päivän kuluttua autoverolapun saamisesta ja saman ajan kuluessa on myös autovero maksettava. Uusintakatsastus sujui teknisten asioiden osalta nopeasti ja kaikki oli kunnossa, mutta paperityöt tuntuivat tuottavan päänvaivaa johtuen ilmeisesti siitä, että näitä autoja ei ole aiemmin ilmeisesti montaakaan rekisteröity Suomeen. Tästä johtunee maahantuontikatsastuksen noin kolminkertainen hinta normaaliin vuosikatsastukseen verrattuna, joka teknisen tarkastuksen osalta vaikutti samanlaiselta.

Seuraavaksi autoon asennettiin Moto-build Racing:istä Englannista hankittu poikkituki, T Muukkoselta hankittu JR-vapaavirtaussuodatin, TI-Tarvikkeesta hankitut NGK:n Iridium-sytytystulpat sekä Kaasutinexpertiltä hankitut HyperGround-maadoituskaapelit.

Polttoaineena olen käyttänyt ja aion jatkossakin käyttää vain Shell:in 99-oktaanista V-Power:ia.

Toukokuun loppupuolella suuntasin sitten Special Tuning Harisen Valkeakoskella sijaitseviin upouusiin hienoihin tiloihin, jossa muutama vuosi sitten kävin Rover 620 ti:n kanssa. Siellä auto ajettiin ensin dynamometriin, josta saatiin sekä teho- että vääntömomenttikäyrät. Tehoa löytyi täsmälleen valmistajan lupaamat 200 hv. Samalla Harisen Ossi kuunteli, että moottori on kunnossa. Tällä kertaa ei asennettu ylimääräistä erillistä ohjausyksikköä vaan seuraavaksi avattiin moottorin ohjausyksikkö ja poistettiin muistipiiri sekä luettiin sen tiedot ohjelmointilaitteella. Seuraavaksi ohjelmaa muutettiin ja muutetut tiedot kirjoitettiin uudelle muistipiirille, joka asennettiin vanhan tilalle. Uusi muistipiiri on ohjelmoitu ja säädetty siten, että se käyttää hyväksi korkeaoktaanisen polttoaineen tuoman hyödyn.

Moottoritilaan asennettiin myös mekaaninen ahtopaineen säädin, jolla rajoitetaan maksimiahtopaine riittävän alas, jotta moottorin kestävyys ei vaarantuisi. Ohjausyksikössä ei ollut mahdollisuutta ohjata maksimiahtopainetta sähköisesti. Samalla asennettiin varmuuden vuoksi myös SplitFire-ahtopainemittari, jotta siitäkin voi seurata, ettei ahtopaine nouse liian suureksi. Sitten olikin aika siirtyä takaisin dynamometrille, jossa tehtiin lopulliset säädöt. Kuten mittaustuloksista voi havaita, niin maksimivääntöä tuli 91 Nm lisää ja sitä löytyy reilusti lisää koko kierroslukualueella. Maksimitehoa tuli 19 hv lisää ja olisi tullut enemmänkin, jos kytkin olisi kyennyt sen välittämään. Dynamometrissa havaittiin myös että ranteen vahvuinen noin 20 cm kumiletku menee alipaineesta jonkin verran lyttyyn. Samaiseen ongelmaan oli Harisella törmätty aiemminkin ja ratkaisuna on korvata pala letkua kiinteällä putkella. Aiemmassa tapauksessa moottorin teho oli kasvanut huimasti näin yksinkertaisella muutoksella. Sitten kävimme vielä Ossin kanssa koeajolla toteamassa, että muutokset huomasi myös käytännössä. Kotimatka sujuikin sitten suu messingillä ja pohtien miksi tyytyisi huonosti istuvaan tehdastekoiseen pukuun, jos pienellä lisäinvestoinnilla saa räätälin yksilöllisesti tekemän puvun.

Renkaat ja vanteet olivat myös sen verran huonossa kunnossa että ne menivät molemmat vaihtoon. Vanteet löytyivät Vannetukusta ja Bridgestone Potenza-renkaat Karaasin naapurista Bandariksesta. Rengaskoko pysyi samana eli on 195/55 R 15. Taas huomasi, että renkailla ja renkailla on eroa. Kyllä nyt kelpaa ajella.

Moottorin säätöjen jälkeen mittasin noin 500 kilometrin matkalla kulutukseksi 7,8 l / 100 km. Matkaan sisältyi sekä maantieajoa että cruisalua Kaivarin rannassa. Välillä oli myös ihan pakko kokeilla kuinka paljon vääntöä löytyy. Eikä kaasupoljinta todellakaan tarvitse painaa lattiaan asti.

Nyt sitten nautiskellaan puoliavoautosta ja odotellaan autoveropäätöstä.

(Julkaistu Rover Ystävät-lehden numerossa 1/2007)

Roverin urheilumallia hankkimassa, osa 3

Tämä on jatkoa numeroissa 2/2006 ja 1/2007 olleille jutuille.

Autoveropäätös on nyt tullut ja päätöksen päiväys on 16.7.2007 eli käsittely kesti hieman yli 3 kk.
Autoa ei tarvinnut käydä näyttämässä tullissa.
Päätöksen mukana tuli 'Lausunto ajoneuvon yleisestä myyntihinnasta'. Vertailuajoneuvoksi oli valittu Nettiautossa myynnissä ollut Rover 827 Si coupe aut. 125 kW, joka on 1-2 pykälää kookkaampi auto. Sen vuosimalli oli 1993 eli se on vuoden vanhempi. Ajokilometrejä sillä oli 237 000 km. Hintapyyntönä oli 4400 euroa. Vertailuajoneuvoa tarvittiin, koska verotettavan kaltaista ajoneuvoa ei ollut Suomessa yhtään myytävänä. Vertailuajoneuvon uushankintahinnaksi (Schwackeliste7/97) oli saatu 63850 euroa. Verotettavan ajoneuvon uushankintahinnaksi oli saatu 46150 euroa. Molemmat ovat varsin kovia hintoja, mutta niitä onkin käytetty vain suhdeluvun laskemiseen eikä absoluuttisilla hinnoilla ole mitään merkitystä.

Vertailuajoneuvon hintaa oli korjattu sekä kilometrien (0.8% / 5000 km) että vuosimallin (n. 9.2 %/vuosi) osalta.
Kilometrit lisäävät hintaa 19.52 % (237 - 115 * 0.16 %).
Vuosimalli lisää hintaa 9.2 %.
Vertailuajoneuvon hintaan on lisätty 28.72 %, jolloin pyyntihinnaksi tulee 5663.68 e.
Yli 8 vuotiailla ajoneuvoilla tästä vähennetään vielä 10%, jolloin vertailuajoneuvon lopulliseksi pyyntihinnaksi saadaan 5097 euroa.
Jostain syystä tullin laskelmassa on saatu hinnaksi 5305 euroa eli eroa on tosin vain noin 200 euroa. Lähetin asiasta sähköpostilla kyselyn autoveropäätöksen käsittelijälle, mutta ainakaan vielä ei ole kuulunut mitään.
Näistä luvuista on sitten verotettavan ajoneuvon yleiseksi pyyntihinnaksi 3834 euroa (46150 / 63850 * 5305).
Siitä on seuraavaksi vähennetty 'tavanomaiset alennukset' (30 % eli 1150 euroa) ja saatu yleiseksi myyntihinnaksi 2600 euroa, jota on käytetty tullausarvona, josta autovero 754 euroa (29 %) on laskettu.
Ja autoverosta on maksettava vielä 166 euroa (22 %) ALV:ia. Eli laskun loppusummaksi tuli 920 euroa mikä on mielestäni yllättävän vähän.
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, ettei autoveropäätöstä kannattanut hakea vielä edellisenä kesänä, jolloin summa olisi varmasti ollut huomattavasti suurempi.
Tullin uusi järjestelmä vaikuttaa vanhaa oikeudenmukaisemmalta ja siinä on selkeästi perusteltu miten vero on laskettu. Jos muidenkin autojen uudella järjestelmällä lasketut tullausarvot ovat yhtä kohtuullisia kuin tässä tapauksessa, voisi olettaa tullin hukkuvan vanhalla järjestelmällä tehdyistä autoveropäätöksistä tehtäviin valituksiin.
Auton ostohinnalla ei näytä olleen mitään merkitystä vaikka se olikin oleellisesti enemmän kuin tullausarvo.
Muutama päivä sen jälkeen kun sain autoveropäätöksen, oli Hesarissa juttua autoverotuksesta. Siinä kerrottiin, että tulli oli kesäkuussa ottanut käyttöön uuden järjestelmän autoveron suuruuden määrittämiseen ja että sen käyttöönotto on ruuhkauttanut veropäätösten teon.
Monet asiakkaat ovat joutuneet hakemaan (ja maksamaan) uusia ajolupia, koska käsittely on kestänyt yli 3 kk. Myös maahantuontikatsastuksen joutuu uusimaan (ja maksamaan), jos siitä ehtii kulua yli 3 kk ennen autoveropäätöstä. Molemmista voinee tehdä korvausvaatimuksen tullille.
Verojen maksun jälkeen kävin sitten katsastusasemalla hakemassa rekisteripaperit ja kilvet, joista kertyi maksettavaa 25 euroa. Jos auto olisi ympärivuotisessa käytössä, niin se pitäisi katsastaa uudelleen vielä samana vuonna kuin maahantuontikatsastus on tehty, koska se oli tehty ennen kesäkuun alkua.

Kilometrejä kertyi kesän aikana noin 5000 km ja auto toimi hienosti. Kulutuskin oli auton tehoon nähden varsin kohtuullinen eli noin 7,5 l / 100 km.

Marraskuun alussa tuli käyttöön AKE:n uudet järjestelmät. Nyt ajoneuvo voidaan poistaa liikennekäytöstä, jolloin sekä vakuutuksen että ajoneuvoveron maksu katkeaa. Sekä poisto että käyttöönotto maksavat 10 euroa eli aivan lyhyeksi aikaa ei kannata ottaa pois käytöstä.

(Julkaistu Rover Ystävät-lehden numerossa 2/2007)

Links:

Kuvia FotoTime-albumissa

www.iki.fi/era1/roversport